Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi. Tämä tarina perustuu kuitenkin isolta osin ulkomuistiin ja on melko lailla sanottua, että jotkin yksityiskohdat eivät ole aivan millilleen oikein. Uskallan kuitenkin luvata reilusti yli 95 prosentin tarkkuuden. Tämä on myös nimenomaan minun kertomus, siitä mitä minä koin, siitä mitä minulle tehtiin ja mitä minä jouduin kärsimään. Tarina on viimeisen päälle subjektiivinen. Tällä tarinalla ei ole mitään muuta perimmäistä tarkoitusta, kuin absoluuttinen itserakkaus: välitän itsestäni niin paljon, että haluan käydä läpi menneisyyteni traumat. Aion tehdä sen tavalla, josta jää minulle hyvä fiilis. Tämä on tajunnan virtaa. Kirjoitan sen tavalla, joka toimii minulle. Jätän siitä pois muutamia nimiä, mutta olen valmis kertomaan niitä asiallisia perusteita vastaan. En vain katso tarinalle tarpeelliseksi laittaa niitä täyteen julkisuuteen. Se ei johdu pelosta, vaan siitä että nimet ovat mielestäni epäoleellinen osa asiaa. Saatan olla väärässä. Minulla voi myös olla ruma nenä ja helvetin oudot harrastukset. Se ei muuta sitä, että keskustapuolue on tämän maapallon päällä ainoa viholliseni ja se status on täysin, sataprosenttisesti heidän toimesta ansaittu. Yllättävän monet ovat kysyneet perusteita sille ja tässä niitä tulee. On minulle täysin yhdentekevää uskooko tähän kukaan vai ei. Tämän sanottuani korostan aiempaa pointtiani siitä, että kirjoitan tämän todellakin tavalla, josta jää hyvä fiilis. Aikanaan kepu piti minua kulkusistani kiristysotteessa ja koko perhettäni jatkuvan pelon vallassa, tuhoten minulta mahdollisuuden edes kertoa tarinani. Tänä päivän kepu on hävinnyt, joka puolelta lyöty puolue, jolla ei ole ystäviä eikä juuri toivoa tulevaisuudesta. Minä puolestaan pyöritän sananvapautta ajavaa yhdistystä, jota ei saa yksikään ahdasmielinen kepuniitti ajettua alas kassakaappisopimuksin (*1). Minulle sanottiin reilu vuosikymmen sitten, että joku päivä olen heitä paremmassa asemassa. Tämä on se päivä. En ole rikas tai rakas, mutta minulla on rahkeet taistella aseista kaikkein väkevimmällä - sanoilla. Olen noussut uhrin asemasta taistelijan asemaan ja olen niskan päällä. Voin julkaista kaikkea Suomen lain sallimaa kepun vastaista sisältöä, eikä heillä ole mitään mitä voivat tehdä minua vastaan. Olen tarjonnut nettitilaa niin Hommafoorumille kuin Rehtisedullekin, niin Sananvapauden Puolesta ry:lle kuin monille muillekin väärille mielipiteille. Mikään mahti ei ole uhannut tätä voimaa, joka kenties pieneltä osaltaan johti huhtikuussa 2011 Suomen politiikan yhteen rajuimpiin vallankumouksiin vaaleissa (*2). Olen jo voittanut. Se on aivan julmetun hyvä fiilis. Nyt, kun kepu on kituva paskakasa maassa, voin nousta pystyyn ja tehdä kuten kunnon miehen pitää - potkia piikikkäillä kengillä heidän puolikuollutta ruumista niin lujaa kun sielu sietää, eivätkä he voi tehdä asialle hevon vittuakaan. Nautin tästä tilasta. Tämän kirjoittaminen on ehkä suurin nautinto, mitä tässä elämässä tulen koskaan kokemaan, vaikka olen toteuttanut ison pinon asettamistani suurista tähän liittymättömistä unelmista. Kirjoitan tässä tilassa kenties laadullisesti huonohkoa tekstiä. Ajatukseni harhailee. Pahoittelen sekavaa lopputulosta. Kirjoitan sen silti, koska Intternetsit ovat sitä varten. Kenties joku saa tästä kaikesta jotain iloa irti. Jos ei muuta niin kenties tästä saa syyn ymmärtää, miksi keskustapuolue on suurin paha, mitä Suomen päällä on sotien jälkeen ollut. Tässä tarinassa esiintyvät seuraavat tekaistut tahot. He perustuvat oikeisiin tahoihin, mutta olen keksinyt heille tekaistut nimet dokumenttiani varten. - Pimpom Oy, tamperelainen tietotekniikkayritys. - Seija Latvalaho, ko. yrityksen toimitusjohtaja. - Tauno Latvalaho, ko. yrityksen osakas ja toimitusjohtajan veli. - Teppo Tuuliviiri, erään nettiyrityksen perustajia ja tekniikkapuolen edustaja. Hänen oikeaa nimeää en edes muista ja hänen osansa tarinassa on pieni. P.S. Tästä tarinasta on jaeltu oikeilla nimillä varustettua versiota suhteellisen laajalti. Tämä ihan vain siltä varalta että sattuisin pian julkaisun jälkeen kompastumaan vahingossa asfalttijyrän eteen tai saamaan yllättävän ruokamyrkytyksen. --- (*1) Olen varma, että kepuniitit voivat ainakin haluta yrittää ajaa tätäkin tekstiä pois netistä. Kenties he ottavat yhteyttä ko. sananvapausyhdistyksen hallituksen puheenjohtajaan, joka on joku Kyuu. Jos se ei auta, he voivat puhua palvelinten omistajalle, joku Eturautti jotain se oli. Aina tulee toki apuun konehuoneen tekniikkavastaava, eräs K. Eturautti. Operaattoriakin voisi kiusata, siellä on esimerkiksi hallituksen puheenjohtajana eräs Kyuu E. Toki tästä ylöspäin löytyy vaikkapa tilojen omistaja, joka sattuu olemaan yhtiökumppani. Tai fyysisiä operaattoriyhteyksiä hallinoiva firma, ja sen TJ joka muuten sattuu myös olemaan toisessa firmassa yhtiökumppani. Että tervetuloa vaan, joka maailman keputtajat. Ja kyllä, nautin helvetillisesti tämän itsekehuja täynnä olevan pienen tarpeettoman triviapätkän kirjoittamisesta. (*2) En väitä millään muotoa, että Iso Jytky (tm) olisi miltään osin minun aikaansaannos. Olen auttanut pitkään (satojen muiden sivujen lomassa) Hommafoorumia ja pidän hienona fiiliksenä, että he osaltaan tekivät todellista ruohonjuuritasolta lähtenyttä muutosta Suomen politiikkaan. Minä ehkä pieneltä osaltani autoin fiksuja ihmisiä tekemään jotain varsinaista, paskamaisempaa työtä. En missään nimessä aio asettaa itseäni kehujen saajaksi tässä. Asia olisi toteutunut ilman minuakin, nautin vain siitä että sain olla yksi muurahainen siinä pesässä. En myöskään allekirjoita kaikkia persujen näkemyksiä, mutta tiedän, että he saivat minun ainoan viholliseni - kepun - lyötyä rehdissä pelissä 10-0. Se yksin on täysin riittävä syy arvostaa heitä, ainakin varauksin. Ei siksi, että se olisi mitenkään minun ansiotani, vaan ainoastaan siksi että kepua sattui. Mikään kosminen voima ei saa Soinia ja kumppaneita ajamaan tätä maata huonommin kun mitä kepu teki.
Edellinen sivu | Seuraava sivu
Etusivu | Julkaisuehdot ja tietoja tekijästä | Lataa koko teksti alkuperäismuodossa