Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi. Tämä tarina perustuu kuitenkin isolta
osin ulkomuistiin ja on melko lailla sanottua, että jotkin yksityiskohdat
eivät ole aivan millilleen oikein. Uskallan kuitenkin luvata reilusti yli 95
prosentin tarkkuuden. Tämä on myös nimenomaan minun kertomus, siitä mitä
minä koin, siitä mitä minulle tehtiin ja mitä minä jouduin kärsimään.
Tarina on viimeisen päälle subjektiivinen. Tällä tarinalla ei ole mitään
muuta perimmäistä tarkoitusta, kuin absoluuttinen itserakkaus: välitän
itsestäni niin paljon, että haluan käydä läpi menneisyyteni traumat. Aion
tehdä sen tavalla, josta jää minulle hyvä fiilis. 

Tämä on tajunnan virtaa. Kirjoitan sen tavalla, joka toimii minulle. Jätän
siitä pois muutamia nimiä, mutta olen valmis kertomaan niitä asiallisia
perusteita vastaan. En vain katso tarinalle tarpeelliseksi laittaa niitä
täyteen julkisuuteen. Se ei johdu pelosta, vaan siitä että nimet ovat
mielestäni epäoleellinen osa asiaa. Saatan olla väärässä. Minulla voi
myös olla ruma nenä ja helvetin oudot harrastukset. Se ei muuta sitä, että
keskustapuolue on tämän maapallon päällä ainoa viholliseni ja se status on
täysin, sataprosenttisesti heidän toimesta ansaittu. Yllättävän monet ovat
kysyneet perusteita sille ja tässä niitä tulee. On minulle täysin
yhdentekevää uskooko tähän kukaan vai ei. 

Tämän sanottuani korostan aiempaa pointtiani siitä, että kirjoitan tämän
todellakin tavalla, josta jää hyvä fiilis. Aikanaan kepu piti minua
kulkusistani kiristysotteessa ja koko perhettäni jatkuvan pelon vallassa,
tuhoten minulta mahdollisuuden edes kertoa tarinani. Tänä päivän kepu on
hävinnyt, joka puolelta lyöty puolue, jolla ei ole ystäviä eikä juuri
toivoa tulevaisuudesta. Minä puolestaan pyöritän sananvapautta ajavaa
yhdistystä, jota ei saa yksikään ahdasmielinen kepuniitti ajettua alas
kassakaappisopimuksin (*1). Minulle sanottiin reilu vuosikymmen sitten, että
joku päivä olen heitä paremmassa asemassa. Tämä on se päivä. En ole rikas
tai rakas, mutta minulla on rahkeet taistella aseista kaikkein väkevimmällä -
sanoilla. 

Olen noussut uhrin asemasta taistelijan asemaan ja olen niskan päällä. Voin
julkaista kaikkea Suomen lain sallimaa kepun vastaista sisältöä, eikä
heillä ole mitään mitä voivat tehdä minua vastaan. Olen tarjonnut
nettitilaa niin Hommafoorumille kuin Rehtisedullekin, niin Sananvapauden
Puolesta ry:lle kuin monille muillekin väärille mielipiteille. Mikään mahti
ei ole uhannut tätä voimaa, joka kenties pieneltä osaltaan johti huhtikuussa
2011 Suomen politiikan yhteen rajuimpiin vallankumouksiin vaaleissa (*2). Olen
jo voittanut. Se on aivan julmetun hyvä fiilis. Nyt, kun kepu on kituva
paskakasa maassa, voin nousta pystyyn ja tehdä kuten kunnon miehen pitää -
potkia piikikkäillä kengillä heidän puolikuollutta ruumista niin lujaa kun
sielu sietää, eivätkä he voi tehdä asialle hevon vittuakaan. Nautin tästä
tilasta. Tämän kirjoittaminen on ehkä suurin nautinto, mitä tässä
elämässä tulen koskaan kokemaan, vaikka olen toteuttanut ison pinon
asettamistani suurista tähän liittymättömistä unelmista.

Kirjoitan tässä tilassa kenties laadullisesti huonohkoa tekstiä. Ajatukseni
harhailee. Pahoittelen sekavaa lopputulosta. Kirjoitan sen silti, koska
Intternetsit ovat sitä varten. Kenties joku saa tästä kaikesta jotain iloa
irti. Jos ei muuta niin kenties tästä saa syyn ymmärtää, miksi
keskustapuolue on suurin paha, mitä Suomen päällä on sotien jälkeen ollut.

Tässä tarinassa esiintyvät seuraavat tekaistut tahot. He perustuvat oikeisiin
tahoihin, mutta olen keksinyt heille tekaistut nimet dokumenttiani varten.

- Pimpom Oy, tamperelainen tietotekniikkayritys.
- Seija Latvalaho, ko. yrityksen toimitusjohtaja.
- Tauno Latvalaho, ko. yrityksen osakas ja toimitusjohtajan veli.
- Teppo Tuuliviiri, erään nettiyrityksen perustajia ja tekniikkapuolen
edustaja. Hänen oikeaa nimeää en edes muista ja hänen osansa tarinassa on
pieni.

P.S. Tästä tarinasta on jaeltu oikeilla nimillä varustettua versiota
suhteellisen laajalti. Tämä ihan vain siltä varalta että sattuisin pian
julkaisun jälkeen kompastumaan vahingossa asfalttijyrän eteen tai saamaan
yllättävän ruokamyrkytyksen.

---

(*1) Olen varma, että kepuniitit voivat ainakin haluta yrittää ajaa tätäkin
tekstiä pois netistä. Kenties he ottavat yhteyttä ko. sananvapausyhdistyksen
hallituksen puheenjohtajaan, joka on joku Kyuu. Jos se ei auta, he voivat puhua
palvelinten omistajalle, joku Eturautti jotain se oli. Aina tulee toki apuun
konehuoneen tekniikkavastaava, eräs K. Eturautti. Operaattoriakin voisi
kiusata, siellä on esimerkiksi hallituksen puheenjohtajana eräs Kyuu E. Toki
tästä ylöspäin löytyy vaikkapa tilojen omistaja, joka sattuu olemaan
yhtiökumppani. Tai fyysisiä operaattoriyhteyksiä hallinoiva firma, ja sen TJ
joka muuten sattuu myös olemaan toisessa firmassa yhtiökumppani. Että
tervetuloa vaan, joka maailman keputtajat. Ja kyllä, nautin helvetillisesti
tämän itsekehuja täynnä olevan pienen tarpeettoman triviapätkän
kirjoittamisesta. 

(*2) En väitä millään muotoa, että Iso Jytky (tm) olisi miltään osin
minun aikaansaannos. Olen auttanut pitkään (satojen muiden sivujen lomassa)
Hommafoorumia ja pidän hienona fiiliksenä, että he osaltaan tekivät
todellista ruohonjuuritasolta lähtenyttä muutosta Suomen politiikkaan. Minä
ehkä pieneltä osaltani autoin fiksuja ihmisiä tekemään jotain varsinaista,
paskamaisempaa työtä. En missään nimessä aio asettaa itseäni kehujen
saajaksi tässä. Asia olisi toteutunut ilman minuakin, nautin vain siitä että
sain olla yksi muurahainen siinä pesässä. En myöskään allekirjoita kaikkia
persujen näkemyksiä, mutta tiedän, että he saivat minun ainoan viholliseni -
kepun - lyötyä rehdissä pelissä 10-0. Se yksin on täysin riittävä syy
arvostaa heitä, ainakin varauksin. Ei siksi, että se olisi mitenkään minun
ansiotani, vaan ainoastaan siksi että kepua sattui. Mikään kosminen voima ei
saa Soinia ja kumppaneita ajamaan tätä maata huonommin kun mitä kepu teki.


Edellinen sivu | Seuraava sivu


Etusivu | Julkaisuehdot ja tietoja tekijästä | Lataa koko teksti alkuperäismuodossa