Tarinan tausta Valitan, mutta on pakko kertoa lyhyesti lapsuudestani ensin, että konteksti herää. Olin mennyt jo 12-vuotiaana etsimään osa-aikaisia töitä, koska halusin omaa rahaa. Löysin todella mielekkäitä haasteita silloisen Tampereen Koskikeskuksen Info-kirjakaupan tietokonepuolelta. Luokkalaiset kutsuivat minua sen myötä Infoksi, mutta ei se mitään, sillä työ oli rehellistä ja haasteellista. Tein sitä monta vuotta ja opin työnantajaltani paljon hyviä oppeja, joita kunnioitan hautaan asti. Teimme tulosta, teimme tyytyväisiä asiakkaita ja jopa pienimuotoista historiaa kuluttaja-Internetin alkutaipaileilla. Kuitenkin, kun vuosia olin töitä sinne tehnyt ja firmalla meni vähän huonommin, aloin etsimään uusia haasteita, ilman mitään riitaa työnantajani kanssa. Sitäpaitsi, koulu ei enää vuosien kiusaamisen jälkeen juuri kiinnostanut itseäni, sillä halusin oppia tosielämän asioita enkä maatua koulussa. Lukio jäi kesken. Löysin haluamiani haasteita aiemmin tutuksi tulleesta Pimpom oy:stä, johon sain tehtyä oppisopimuksen. Työssä oli paljon tuttua - myyntiä, huoltoa ja tietokoneiden kasaamista, sekä jonkin verran minulle uutta Linux-järjestelmien säätöä. Vuosi oli 1996 ja olin 16-vuotias. Työ ei kuitenkaan lopulta ollut ihan mitä odotin, toimistolla oli turhan pitkiä tylsiä aikoja, jolloin minun olisi pitänyt osata päivittää nettikaupan hinnastoa. Koska en saanut tähän asiaan koulutusta, käytin aikaa selatessani nettiä ja se oli kieltämättä oma moka, ei minulle siitä maksettu. Vaikken nopeasti keksi mitä muutakaan olisin ajallani tehnyt, myönnän että tein tuossa tyhmästi. Joskus työpäivästä saattoi mennä lähemmäs tunti netissä pyörimiseen ja siihen aikaan se oli paljon. Ajankulua työpäivään Tyhjä aika täyttyi kuitenkin nopeasti pomoni Seija Latvalahon kertoessaan piiiiiiiiiitkiä tarinoita siitä, miten hänen puolueensa hoitaa asioita, miten hän on tärkeä hahmo Pälkäneen kunnallispolitiikassa ja miten häntä potuttaa kun muut puolueet eivät osoita kunnioitusta. Hän otti mieluusti kunnian jokaisesta hyvästä asiasta Suomen historiassa viimeisen parin-kolmenkymmenen vuoden ajalta. Ajoittain työnkuvaani kuului kuunnella hänen haastatteluja radiosta ja sitten kommentoida niitä jälkikäteen. Olin nuori, tyhmä ja naiivi, joten se upposi. Uskoin aivan kympillä, että hän oli oikeassa, hänen keskustapuolueensa parasta sitten viipaloidun näkkileivän ja hänen kannanottonsa fiksuja. Opin ja uskoin, että Tamperetta ei olisi ilman heitä ja että talousongelmat olisivat väistyneet heidän toimin. Politiikka oli kuitenkin vain pieni osa työpäiviäni. Tein toki ihan oikeaa työtäkin ja jutustelin fiksujakin asioita. Aloin tosin kuulemaan myös yhä enemmän siitä, mitä etuja oli olla valtapuolueen leivissä. Toimitusjohtajan veli Tauno kertoi mieluusti siitä, miten eri tavoilla on mahdollista salakuljettaa tavaraa Suomeen ilman tulli- tai vero-ongelmia. Myös muut veronkierron keinot sain kuulla ihanan yksityiskohtaisesti. Seija tykkäsi myös kommentoida asiakkaiden poistuttuaan heidän taustojaan. Eräskin oli kuulemma saanut Seijalta väärennetyt paperit ansiosidonnaista työttömyysrahaa varten, vaikkei niitä olisi hänelle kuulunut. Väärät palkkatodistukset kuulemma upposivat helposti tutuille virkamiehille. Omassa palkassanikin oli paljon pimeää eikä firma muutenkaan paljoa papereista välittänyt. Ammattiylpeyttä siis kuitenkin oli, koska kaikista rikoksista kerskuttiin vuolaasti ja yksityiskohtaisesti. Sekavien palkanmaksujen sekä firmasta tekemieni hankintojen myötä lopputulos päätyi kerran siihen, että palkassa tapahtui laskuvirhe. Minun olisi se pitänyt tajuta, mutta se selvisi vasta hieman myöhemmin. Lopputulos oli, että olin muutaman sata markkaa firmalle pystyssä. Asiassa ei ollut toki ongelmaa, virhe selvisi ja se piti maksaa. Pian tämän jälkeen yhtenä päivänä Tauno tuli toimistolle, ja kertoi että hänen pitää puhua minulle koska Seija ei uskaltanut. Viesti oli selvä, työntekoni päättyy siihen päivään. En kuulemma ollut kovin tuottava henkilö. Se oli paljolti totta, minulle ei ollut mielekästä tekemistä koko ajalle, vaikka vain osa-aikainen olinkin. Murehtimaan en sen isommin jäänyt, vaan totesin että näin on ja lähdin kotio. Jäin siis hieman velkaa firmalle, sain siitä laskun 14 päivän maksuajalla ja totesin että se hoituu ja niin hoituisikin. Sen verran rahaa oli jemmassa. Tarinan oli määrä päättyä tähän. Kaikelle kostolle on alkunsa Isäni, tarkka ja pitkän uran kansainvälisen teollisuuden leipiin tehnyt ekonomi ja talouden monitoimimies, oli kuitenkin hieman kummissaan. Miten voin jäädä velkaa firmalle, vaikken ole virallista palkkaakaan juuri saanut? Hän soitti Seijalle ja kyseli asian perään. Vaikka hän saikin selkeän vastauksen eikä asiassa pitänyt ollut epäselvää, tämä oli selvästikin se orsi joka katkaisi kamelin selän. Tässä kohtaa kaaos alkoi. Asiat tapahtuivat todella nopeasti. Vajaa viikko ennen laskuni eräpäivää tuli kotiimme karhukirje pieneltä perintätoimistolta. Mukana oli aiemmin saamani lasku sekä varsin tuntuva lisäsumma perintäkuluista. Ihmettelimme, miten karhua voi tulla laskusta jonka 14 päivän mittainen eräpäivä ei edes ollut tullut täyteen. Perintätoimisto ilmoitti syyksi sen, että isäni oli soittanut Seijalle ja kieltäytynyt maksamasta laskua. Vähemmän yllättäen tämä ei uponnut sen paremmin minuun kuin isäänikään ja ryhdyimme selvittelemään asiaa. Lopulta tilanne meni siihen, että tällä pienellä tuntemattomalla perintätoimistolla olikin yllättävän suuri kirjo juristeja takanaan ja tilanne oli klassinen sana sanaa vastaan. Lopulta isäni päätti maksaa koko laskun, minun toistuvasta ja äänekkäästä vastustuksesta huolimatta. En moiti häntä, sillä hän päätteli että näin asia hiljenee. Siinä hän oli väärässä. Hän myös totesi minulle, että jokin päivä olen kiusaajiani paremmassa asemassa ja voin todeta olevani heitä vahvempi - menestyvä ja onnellinen mies, jonka ei tarvitse yöt ja päivät keskittyä vihaamiseen. Siinä hän oli täysin oikeassa.
Edellinen sivu | Seuraava sivu
Etusivu | Julkaisuehdot ja tietoja tekijästä | Lataa koko teksti alkuperäismuodossa