Uusi julkaisukanava

Tässä kohtaa kelaamme elämääni eteenpäin vuoden verran. Olin saanut
oppisopimuksen siirrettyä erääseen teollisuuden firmaan. Tein kovaa työtä
pienellä palkalla, mutta nautin töistäni. Minulla oli työhuone, tekemistä
ja nettipuolen harrastuksetkin etenivät. Aiemmin aloittamani peliaiheinen
nettiyhteisökin lähti vihdoin alulle (*3). Netin kasvamisesta innostuneena
päätin itsekin avata kotisivut. Vuosi oli 1997 ja netissä pelattiin Quakea.
Kirjoitin sen tason sivuston mitä 17-vuotiaasta voi olettaa, hieman CV-tyyliin
ja koristeltuna omin mielipitein. Yhdellä alasivulla mainitsin, että harva
asia potuttaa maailmassa mutta Tauno ja Seija Latvalaho ovat ikäviä ihmisiä
jotka eivät haluaisi tavata minua pimeällä kujalla (melko tarkalleen noin).
Mainitsin perusteiksi heidän massiivisen rikollisuuden, jonka taisin listata
melko yksityiskohtaisesti. Tekstin tyyli oli tyypillistä teiniuhoa, eli
mitään kirjoituskilpailuja sillä ei voitettaisi.

Yksi kaunis päivä, alle viikko sen jälkeen kun sivut latasin parin tutun
tietoon - ei siis mihinkään julkisesti - sain soiton operaattorilta. Ilman sen
kummempia perusteita, selvityksiä tai muita, ilmoiteltiin että sivuni on
poistettu netistä eivätkä sinne saa enää koskaan tulla. Syynä oli soitto
operaattorin, silloisen Tampereen Puhelinosuuskunnan (nyk. osa Elisaa)
toimitusjohtajalle "merkittävältä taholta". Mitäs siitä murehtimaan,
laitoin sivuni sitten toiseen nettitilaani, SciFi Communicationsille (ironista
kyllä, sekin nyk. osa Elisaa). Sieltä puolestaan sain tietää, että eräs
Teppo Tuuliviiri, firman johtoväkeä, totesi että sivuillani ei enää ole
asiaa heidän palvelimille. Sekin ilman perusteita. Paljon myöhemmin sain
selville, että soitot olivat tulleet jostain aika korkealta kepun hallinnosta,
ei siis Tampereen piiritoimistolta.

Muistakaa nyt - olin 17-vuotias, aika lailla oman maailmani jumala,
toimihenkilön uraputkea hitaasti mutta varmasti kiipeävä vihainen teini.
Minähän soitin siltä istumalta poliisille ja kysyin miten sananvapauttani
voidaan näin estää. Poliisi aika lailla nauroi minulle puhelimessa, mikä oli
varmaan oikea vastaus. Ei sellaista rikosta kuulemma olekaan kuin sananvapauden
estäminen. Syystä, jota en itse tähän päivään tajua, annoin kuitenkin
asian olla, keskityin nettipeliyhteisöiden asioiden ajamiseen ja päätin etten
pidän enää kotisivuja. Ajattelin, että kenties voin lähestyä asiaa muin
keinoin joskus toiste jos asia enää kiinnostaa. Miten väärässä olinkaan.


Vahvat taustavoimat

Tiesin jo ensimmäisistä ongelmakokemuksistani oudon perintätoimiston kanssa,
että tähän peliin on pelattu keskustapuolueen resursseja huomattavasti.
Perintätoimisto oli kepun paskaduunien hoitojaosto, joka sai tuottonsa puolueen
kautta. Heidän juridiset jargonit olivat puolueen omien juristien kirjoittamia.
Uhkailusoitot operaattoreille tulivat kepulta. Voin vain arvata, että he myös
tavalla tai toisella saivat selville kotisivuistani ennen niiden julkistamista,
mutta se on vain spekulaatiota. En kuitenkaan tässä vaiheessa tiennyt puolueen
suuresta merkityksestä tähän asiaan. Ajattelin, että ei se puolue voi olla
niin paha, vaan kyseessä on huonosti käyttäytyvän jäsen. 

Tämä ajatus yksin oli ehkä suurin elämäni virhe koskaan, mutta toisaalta
juuri se virhe joka lopulta ajoi sananvapausasioiden ajamiseen ja tämän
tekstin kirjoittamiseen. Siihen kuitenkin tuolloin uskoin ja ajattelin, että
kyllä tämä asia nyt vain täytyy sovitella jollain tapaa. Avasin silloisen
muotilehden nimeltään puhelinluettelo ja kaivoin esille numeron kepun
puoluetoimistoon. Soitin ja ilmoitin, että olen huolissani heidän erään
jäsenen toimista ja kyselin haluaisivatko he tietää lisää että voivat
puuttua asiaan.

Taisin mainita oman nimeni heti alussa, sillä heillä oli vissi käsitys mistä
oli kyse. Siitä se pesu sitten alkoi - sillä sekunnilla sain kuulla melko
värikkäin kielenkääntein miten käy henkilölle joka uhkailee heidän
jäsentä. Olin niin täydessä shokissa, etten muista keskustelua (lue:
monologia) sen tarkemmin. Se oli kuitenkin yksiselitteinen uhkaus minun ja
perheeni henkeä kohtaan, jos en sovittaisi virheitäni ja olisi hiljaa
loppuikääni. Tuo uhkaus muutti loppuikäni, kuten blogistani "Uhatun arki" voi
lukea. Puhelu oli lyhyt, mutta toden totta ytimekäs. Se ei jättänyt mitään
epäselväksi. Se oli tappouhkaus, kohdistuen minuun ja perheeseeni. Se oli
selvä toteamus siitä, että kepu voi, haluaa ja pystyy murhaamaan ihmisiä
joita he eivät halua nähdä elossa. Puhelu kesti tuskin paria minuuttia.


Laiskuus matkassa

Jos kepun uhmaaninen oli eka virheeni, toinen oli etten pitänyt dokumentaatiota
paremmin. Puhelinsoittoa seuraavina kuukausina uhkauksia tuli jatkuvasti ja
monesta suunnasta. Oli soittoja tuntemattomista numeroista, hurja määrä netin
kautta tapahtunutta häirintää, mutta ennen kaikkea massiivinen
mustamaalaamisen määrä. Yhä useampi irkkituttuni oli saanut kuulla
erinäisiä vähemmän mairittelevia valheita minusta, huhuja levisi, paskaa
valui joka tuutista ja vasta paljon myöhemmin tajusin mistä tämä kaikki
tuli. En ole koskaa kysynyt sen tarkemmin vanhemmiltani kaikesta siitä pahasta
mitä he kokivat, mutta tiedän sen kysymättäkin. Heille tuo pari vuotta oli
aivan yhtä helvettiä kuin minullekin. Pelko kasvoi ja sitä kasvatettiin,
minun teini-ikäistä vihaani yllytettiin valitettavan onnistuneesti ja
päädyin netissä keräämään tarpeettomia vihamiehiä outojen huhujen
johdosta. 

Asia vitutti minua siinä määrin, että tuhosin kaiken saamani
paskaviestinnän sillä sekunnilla kun sen sain. En kestänyt lukea niitä.
Monina päivinä pelkäsin avata sähköpostiohjelmaa. Toisaalta, tuskin näiden
säilyttämisellä olisi juridista väliä ollut. Ei kepussa oltu aivan
tyhmiäkään, vaan heillä oli laaja asiantuntemus mitä tuli uhkailuun. Eivät
he tulisi jättämään ovelleni valmiiksi paketoituja todisteita jotka
johtaisivat heidän luokseen. 

Vain yhden kerran onnistuin / viitsin / kykenin selvittämään huhujen
lähteen, erääseen aiemmin tutuksi tulleeseen nettioperaattoriin ja heidän
Teppo Tuuliviiriin. Hän oli levittänyt laajalti tietoa, että minuun ei voi
luottaa, minun kanssa ei saa kommunikoida ja minä olen paha ihminen monin
tavoin. Litania oli pitkä, täynnä absoluuttista pahaa, äärimmäisen
vihamielinen ja katkera. Tuttavani auttoi saavuttamaan jonkin asteen dialogin ja
päädyin juttelemaan Tepon esimiehelle asiasta. Tämä ilmeisesti toimi, sillä
tapasin pian Tepon melko nöyrissä tunnelmissa.

Teppo ei pahoitellut tai ollut valmis tunnustamaan sanomaansa paskapuheeksi,
mutta hän ainakin oli ymmärtävinään mistä nämä oudot huhut lähtivät.
Hän taisi myös huomata, aivan aidosti, että elin pelonsekaista elämää ja
halusin korjata sitä. Hän tunnusti myös, että jutut olivat Tauno
Latvalaholta lähtöisiä ja hän oli hyvänä tuttuna pyytänyt levittämään
niitä niin laajalti ja niin vahingollisesti kuin vain mahdollista. Teppo oli
mielestäni fiksu mies, enkä tajunnut miksi hän rupeaisi tekemään toisten
myyräntyötä, mutta niin vain teki. Keskustelun jälkeen tuo kuitenkin loppui
ja sain hieman paremman mielen, sillä yksi pahimmista sontaventtiileistä oli
saatu tukittua. Olin jopa valmis ajattelemaan, että kenties asia olisi sitten
siinä. En todellakaan tiedä miksi olin noin optimistinen silloin.

---

(*3) Kyseinen nettiyhteisö, Vekoduck.com, päätyi toimimaan eri suomalaisten
nettioperaattorien kanssa yhteistyössä ja pyörittämään vuosituhannen
vaihteen ympärillä monia nettipelipalveluita, kuten Peliportti.net ja
Tiimipeli.net. Kaupallinen osuus tästä yhteisöstä muuttui myöhemmin Isolcom
Interactive Oy:ksi, jonka toiminta on nykyään pienimuotoista. Epäkaupallinen
osa taas jatkoi omaa elämäänsä, kunnes se 2000-luvun alkuvuosina sai
nimekseen B2. Alunperin lähinnä erilaisten nuorten harrastusten
tukijärjestönä toiminut B2 muuttui viimeisen viiden vuoden aikana vähitellen
yleishyödylliseksi netin tukiyhdistykseksi. Tätä nykyä B2:n tavoite on tukea
kulttuuridiversiteettiä, sananvapautta, yksilön oikeuksia ja tasavertaisuutta
lähinnä netissä. Pelkkä B2 ei riittänyt yhdistysrekisteriin nimeksi, joten
salonkikelpoiseksi nimeksi tuli Säätöyhteisö B2 ry.

Edellinen sivu | Seuraava sivu

Tämän sivun sisältöä koskevat linkit: Aamulehden blogit: Uhatun arki, Säätyöyhteisö B2 ry

Etusivu | Julkaisuehdot ja tietoja tekijästä | Lataa koko teksti alkuperäismuodossa